Avaruuden äärettömyyden edessä Maan ääret unohtuvat

Ihminen on koettanut ymmärtää avaruutta niin kauan kun on sen omin silmin nähnyt. Aikojen alussa vain mielessään, mutta filosofian synnyttämien tieteiden kautta, on avaruuden tutkimus noussut ennennäkemättömän suureen arvoon. Paljon on ihminen ehtinyt oppia avaruudesta, jopa enemmän kuin olisi sata vuotta sitten voinut edes unelmoida. Mutta onko avaruus vieläkään antanut mitään todellista vastiketta kaikelle sille ajalle, vaivalle ja rahalle, jota olemme sille uhranneet? Kuinka ihmiskunta on avaruuden tutkimisesta hyötynyt?

Lukuun ottamatta inspiraatioita elokuva- ja pelikulttuuriin sekä kirjallisuuteen, ei avaruuden tutkimisen tuoma kasvava tietämys ole ollut millään tavalla ihmiselle hyödyksi. En näe kovinkaan suurta syytä sille, minkä vuoksi avaruus saa yhä huomiokseen maailmamme mittavimmat tutkimusprojektit, sillä millään tavalla ei avaruustietämyksemme kasvaminen edistä ihmisen sivilisaation hyvinvointia.

Viime vuonna Yhdysvaltain avaruushallinto NASAn budjetti oli noin 16 miljardia dollaria (noin 13 miljardia euroa). Kuinka monesta suuresta NASAn tekemästä läpimurrosta muistat viime vuonna lehdistä lukeneesi? Kuvittele, mihin kaikkeen parempaan nuo kolmetoista-tuhatta-miljoonaa euroa olisi voitu käyttää. Niin monia suuria alueita olisi voitu parantaa nälänhädästä, ja niin monia suuria kansoja olisi voitu pelastaa katastrofitilanteiden jäljiltä.

Omista subjektiivisista näkemyksistäni piittaamatta avaruustutkimus on ja pysyy, joten tietysti tahdon myös saada osani siitä. Aina tähtitaivasta ja sen planeettoja katsellessani pidän suunnattomasti näkemästäni, ja avaruuteen olen jo pienenä ihastunut samasta syytä (ainoasta syystä), josta NASA jatkaa toimintaansa: inhimillisestä uteliaisuudesta ja avaruuden rajattoman mystiikan viehätyksestä.

Silti pidän järjettömänä muiden planeettojen tarkkailua, kun omammekaan ei voi niin kovin hyvin. NASAn pitäisi uudelleenjärjestäytyä globaaliksi elinympäristö-administraatioksi, ja auttaa Maata tulemaan jälleen siksi siniseksi ja vihreäksi planeetaksi, mikä se on joskus ollut, ennen kuin saattaisimme laajentaa vieraille kiertolaisille. Onko sairaalla muurahaisella syytä heittää aavan metsän tyhjyyteen niitä viimeisiäkin korsia, joilla se saisi itselleen keon?

Riku Niemelä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.