On se Facebook kyllä kätevä väline, kun nykyään saa kuolinilmoituksetkin sen kautta! Ai mitäkö tarkoitan? No, tarkoitan nyt sitä, että viime lauantaina Facebookia selaillessani ihmettelin, miten moni urjalalainen kaverini liittyi ryhmään “R.I.P. Matti Meikäläinen” (nimi muutettu). Ihmettelin kovasti, koska nimi oli sama kuin eräällä luokkakaverillani ala-asteelta. Lähdin selvittämään asiaa Facebookin chatissa parilta muulta entiseltä luokkalaiseltani. Näin tuli ilmi, että tämä entinen luokkalaiseni oli tehnyt itsemurhan edellisenä yönä. Mikä hieno ja yhteisöllinen tapa saada selville tällainen asia!
Sarkasmi sikseen. Oikeasti tämä vain ärsyttää. Mikä siinä on, että aina täytyy olla ensimmäinen kaikessa? Eikö rest in peace -ryhmän perustaja olisi voinut odottaa edes muutamaa päivää ennen ryhmän perustamista? Sama kävi Islannin tulivuoren purkautuessa. Jo sinä samana iltana Facebook oli tulvillaan ryhmiä liittyen tähän lähes koko maailmaa järisyttäneeseen tapahtumaan. Näistä suosituimmaksi Suomessa nousi ryhmä “ULKO MAALAISTEN TULI VUORTEN PÖLY PILVET TAKAISIN ULKO MAILLE”. Ryhmään liittyi kymmeniä tuhansia käyttäjiä ihan parissa päivässä. Mikä tässä kirjoitusvirheitä vilisevässä ryhmässä viehättää?
Lisäksi on alkanut ärsyttää erilaiset “Olen varma, että…” -ryhmät. Niitäkin tulvii ihan liikaa! Ketä ihan oikeasti kiinnostaa, saavuttaako Perähikiän kunta 2 jäsentä ennen Takapajulaa? Erilaisia pakko saada eniten faneja -ryhmiä on muutenkin ihan liikaa, eli näitä “Jos tähän ryhmään liittyy x määrä ihmisiä, teen sitä ja tätä”. Mikä järki näissäkin on, koska eivät ne lupausten antajat ole mitään tehneet, vaikka ihmismäärä olisikin saavutettu. Tästä hyvä esimerkki on ryhmä “If 1m people join, girlfriend will let me turn our house into a pirate ship”. Miljoona jäsentä täyttyi aikapäiviä sitten, mutta ei sitä merirosvolaivaa vielä näy.
Omalta kaverilistaltanikin löytyy muutamia ihmisiä, joiden profiilista löytyy satoja ryhmiä. Mitä tämä osoittaa? Mihin niitä kaikkia tarvitsee? Parhaiten tämän ehkä summaa, yllättäen, ryhmä otsikolla “I read the group name, I laugh, I join, I never look at it again”.
Anni Weckman
