Minua on alkanut vähän ärsyttää se, että yhä useammat nuoret ilman koulutusta ja minkäänlaista työkokemusta valittavat töiden puutetta. En tiedä, mitä tällainen nuoriso aikaisemmin syytti työttömyydestään, mutta viime aikoina trendinä on ollut vierittää syy laman niskoille. Ymmärrän: onhan se syy helpompi löytää ulkoisista tekijöistä kuin omasta laiskuudestaan, saamattomuudestaan ja etenkin nirsoudestaan. Uskaltaisin väittää, että paikan esimerkiksi puhelinmyyjänä, siivoojana tai lehdenjakajana saa melkein kuka vain työkykyinen. Näitä, niin kuin monia muitakin työnkuvia, leimaa vain ilkeä yläkäsite: “paskaduuni”.
Useassa ”paskaduuniksi” mielletyssä ammatissa on kohtuullinen palkka, ja työnkuvatkin ovat rankkuusasteiltaan ja työnkuviltaan hyvin erilaisia. Kesätyönhakijat hakevat töitä esimerkiksi kahviloista, kaupoista ja jäätelökojuista. Jos opiskelujen keskellä, ilman työkokemusta, satojen muiden hakijoiden joukosta ei saa haluamaansa duunia, jäädään mieluummin ilman mitään kesätyötä. Vanhemmat ihmiset taas pitävät helposti paskaduunina kaikkea, johon ei vaadita korkeaa älyä, koulutusta, valtaa tai johtamistaitoja.
Teen itse ”paskaduuniksi” usein haukuttua työtä, ja olen kiitollinen siitä, että sain ilman suhteita tai koulutusta työpaikan, jonka avulla voin hoitaa kesän aikana vuokranmaksuni ja muun elämiseni itse, ilman lainoja, tukia, äitiä tai muita ulkoisia tahoja. Jos ”paskaduuni” varmistaa minulle normaalin elintason, jossa ei enää tarvitse olla riippuvainen muista, minulla ei ole mitään syytä suhtautua siihen halveksivasti.
Kun olin pieni, isoäitini suuttui aina, kun käytimme sanaa ”roskaruoka”. Käsitteenä ”paskaduuni” painii samassa sarjassa. Ruoka ei ole roskaa eikä työ ole paskaa. Miksi me pidämme kaikkea täällä niin itsestäänselvyytenä, että keksimme alentavia nimityksiä elintärkeille asioille ja sitten kylvämme niitä puheessamme sen enempää miettimättä?
Minä en koskaan tule tekemään paskaduunia, sillä sellaista ei ole. On vain työtä, joissa kaikissa on erilaiset tehtävät, palkka ja vaatimukset. Oikealla asenteella voi nauttia kaikesta työstä.
Anni Tapola
